Juhlistimme Kipinän kanssa ensimmäistä Kekriämme, josta päätimme tehdä jokavuotisen perinteen Amerikasta tulleen Halloweenin tilalle, onhan Kekri muinaissuomalainen juhla.
Wikipedia kertoo Kekristä;
Kekri on muinaissuomalainen sadonkorjuun juhla, jota vietettiin mikkelinpäivän (29.9.) ja nykyisen pyhäinpäivän välisenä aikana, tarkka ajankohta määräytyi kulloisenkin vuoden syystoimien mukaan. Sana kekri tarkoitti kansankielessä viimeiseksi jäämistä tai jonkin päättymistä, ja kekri merkitsi myös vuoden vaihtumista maatalousyhteisössä.
Kekri oli sadonkorjuun juhla ja karjamarkkinoiden aikaa, ja runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeässä asemassa. Esimerkiksi kekripyörykät ovat lihapyöryköitä, joihin on laitettu sadonkorjuusta tulleita aineksia, kuten esimerkiksi punajuurta. Lammaspaisti oli toinen tyypillinen juhlaruoka, jota syömään kutsuttiin myös suvun vainajat.
Kekri kuuluu suomalaisten työnjuhlien piiriin. Se oli ilon juhla. Silloin laulettiin, leikittiin ja tanssittiin. Kekrinä alkoi palveluväen vapaaviikko. Kun talossa oli syöty, juotu ja juhlittu, saivat piiat ja rengit lähteä vierailemaan kotiseudulleen.
Kekri muistutti usein saksalaisia karnevaaleja.
Kekrin toisena päivänä lähdettiin "kekriä kiertämään". Kylissä liikkui seurueita, joissa oli mukana kekripukeiksi tai kekrittäriksi naamioituneita hahmoja ja jotka halusivat taloista kestitystä. Kylän Kaisan paimentamana saattoi kulkueeseen kuulua myös Runsauden haltijatar, jonka iso rinta oli täynnä nännejä. Ilmeisesti merkittävin hahmo oli kekripukki, sarvekas ja pelottavan näköiseksi tarkoitettu olento. Kekripukki voitiin koota niin, että karhuntaljan tai vastaavan alla käveli kaksi miestä, kauhat sarvina, kirves kuonona ja pitkä varsiluuta häntänä. Olkia, turkkia ja naamareita käytettiin myös tässä rakennelmassa. Kylän Kaisaksi puettiin kylän pisin tai komein mies. Hän vartioi pukkia. Pukki vieraili usein myös nuutinpäivänä, jolloin sitä kutsuttiin nuuttipukiksi.
Suomen kirkko ei hyväksynyt pakanallisen kekrin viettoa. Piispantarkastuksessa vuonna 1729 annettiin Rautalammilla papistolle kehotus, että "heidän piti uskollisesti neuvoa Jumalan seurakuntaa luopumaan taikuudesta". Useissa kirjaanpanoissa 1600- ja 1700-luvuilla oikeuden pöytäkirjat tietävät kertoa kekrilampaista, joita syötiin epäkristilliseen tapaan maanhaltijan kunniaksi. Rangaistusten pelossa perhe siirtyi esimerkiksi navettaan syömään kekrin juhla-ateriaa. Suomalaiset olivat tottuneet viettämää kekrijuhlaa, johon liittyi myös kiitos saadusta sadosta. Kielto oli niin ankara, että juhlatapa unohdettiin, samoin kuin vanhat laulut ja runot.
Muokkasimme ruokalajeja hieman ja teimme uunissa kokonaisen täytetyn broilerin jossa sisällä taatelia ja appelsiinia, porsasta, bataattia, porkkanaa, lanttua, perunaa, hunajassa ja korppujauhossa pyöritettyjä kokonaisia sipuleita. Paistoimme kaalia, pekonia ja sieniä voissa pannulla. Broilerille tehtiin valkoviinikastike ja possulle punaviinikastike. Jälkiruuaksi mansikkapiirakkaa ja karamelliomenoita. Iltajuomaksi kuumensimme viiniä jonka seassa kanelia ja kardemummaa. Koristeeksi kelpasi vallan mainiosti muutama pitkä vaahterapuun oksa.
Lisäilen reseptit muihin postauksiin, ettei tästä tule ihan hirvittävä sepustus. Loppuun muutama tunnelmakuva juhlasta.
Mansikkapiirakka ja kastikkeiden valmistelua
Kaalia, pekonia ja sieniä
Uunijuureksia
Hunajassa ja korppujauhoissa kieriteltyjä sipuleita
Valmis kattaus
Vaahterapuuoksakoristeita
Ilta oli todella ihana ja lämmin tunnelmaltaan. Meidän piti vielä ruuan jälkeen lähteä metsään viemään Luontoäidille pieni uhrilahja, mutta kaikessa tohinassa se unohtui. Kiitos Luontoäidille kuitenkin kaikista näistä ihanista antimista.
~ Pihla ~
Kommentit