HYVÄÄ YULEA KAIKILLE!!!

Ja rauhallista uutta vuotta :)

ajankohtaista kaunista musiikkia:

www.youtube.com/watch

Asiaa Yulesta ja pakanuudesta:

www.vihrealanka.fi/node/958

Resepti on netistä Keskisuomalaisen verkkolehdestä.

Karamelliomenat

12-15 pientä omenaa
1,5 dl vaaleaa siirappia
7 dl sokeria
1,5 dl vettä
3 tl punaista elintarvikeväriä
3/4 tl kanelia
0,5 tl vaniljasokeria
3 kovaa hedelmämakeista

Sekoita siirappi, sokeri, kolme kovaa makeista ja vesi kattilassa. Kuumenna seosta koko ajan hämmentäen. Seos ei saa kiehua, mutta sen pitää kuumentua kiehumispisteeseen.

Kun kovat makeiset ovat sulaneet, keitos on valmis. Makeiset toimivat massassa kuin kuumennuksen ajastimina. Lisää mausteet ja elintarvikeväri. Sekoita kunnolla. Varo roiskeita, massa on erittäin kuumaa.

Nosta kattila liedeltä ja anna seoksen jähmettyä. Kasta kukin omena seoksessa. Laita omenat riviin kevyesti öljytylle leivinpaperille ja anna kuorrutteen kovettua.

Kuorrutetut omenat ovat valmiina kauniita. Voit kuitenkin halutessasi ripotella omenien päälle rouheita kuorrutteen ollessa märkää. Lisäkoristeiksi soveltuvat mm. kookosrouhe, koristerakeet, tehosekoittimella tai morttelissa rouhitut kovat makeiset sekä erilaiset pähkinät, leseet, hiutaleet ja tomusokeri.

Omat kommentit:

En tiedä annoinko keitoksen olla liian kuumalla levyllä,  seos ehti kiehahtaa ja karamelliseoksesta tuli hieman liian juoksevaa, eikä se jähmettynyt jääkaapissa kovinkaan paljoa. Tosin ehkä niiden annettiin olla siellä vähän liian vähän aikaa. En muistanut ottaa niistä kuvaa.

                                                ~ Pihla ~

Tässä kaikki Kekrin reseptit joita käytimme. Kannattaa muokata vapaasti oman maun mukaan. En laita mitään tiettyjä määriä resepteihin koska määrät riippuvat siitä kuinka paljon ruokaa haluaa tehdä ja miten mausteisesta tykkää.

Hunajasipulit.
Sipuleita niin monta kuin on syöjiä
korppujauhoja
hunajaa
öljyä/juoksevaa rasvaa.

Simppeli ja hyvä ohje. Kuori sipulit, kierittele hunajassa ja sen jälkeen korppujauhoissa. Laita mukaan hieman öljyä taikka juoksevaa rasvaa. Voikin käy, mutta sitä on vaikea saada sipulien päälle. Uuniin vuoassa n.30min 200c. Ihanan makeita ja meheviä sipuleita. Jos haluaa vielä mehevämpiä voi laittaa vuokaan hieman jotain nestettä, vaikka ihan vain vettä.

Broileria keskiaikaisittain.
Kokonainen maustamaton broileri tai kana (Riittää kolmelle hyvin nälkäiselle tai neljälle pieniruokaiselle)
appelsiinia
voita
suolaa
rosmariinia
timjamia
hunajaa
valkoviiniä

Täyte:
Leipämuruja
taateleita
voita
suolaa
kanelia

Erottele kanan nahka irti lihasta jotta saat laitettua nahan sisälle mausteita. Hiero nahan alle suolaa, timjamia sekä rosmariinia. Kuori appelsiini ja laita hedelmälihaa nahan alle (yhdessä ohjeessa oli, että appelsiinista voi vain leikata renkaita, mutta lihaan tuli paha sivumaku kuoresta, joten suosittelen sen poistamista). Sivele hunajaa kanan nahan päälle reilulla kädellä.

Täyte on simppeli, kaikki ainekset vain sekaisin ja sitten mössö kanan sisälle. Lisää perään vielä hieman appelsiinin hedelmälihaa. Kaada valkoviiniä uunivuokaan ja aseta broileri siihen.
Uuniin n. 1 1/2 tuntia 190c (riippuu vähän broilerin koosta. Jos käytät pakastekanaa, paistoaika on pidempi).
Kanaa kannattaa aina välillä käydä valelemassa nesteellä joka siitä valuu ulos valkoviinin joukkoon.

Broilerin kastike.
Kastike oli helppo tehdä. Säästin kananliemen, lisäsin siihen hieman suurustetta (vehnäjauhoja lisättynä pieneen tilkkaan vettä), kanalientä sekä lisää valkoviiniä ja keitin muutaman minuutin. Hyvä ja suht makea kastike.

Possua punaviinissä.
Possun sisäfilepaisti (maustamaton)
Timjamia
rosmariinia
sipulia
punaviiniä
suolaa.
voita/öljyä

Hiero possuun mausteet (suolaa saa olla aika runsaasti). Itse en tajunnut tehdä viiltoja lihaan ennen maustamista, mikä kannattaa jotta mausteet imeytyvät hyvin. Lisää hieman rasvaa tai öljyä lihan päälle. Laita uunivuokaan punaviiniä ja sipulilohkoja.
Possu paistui uunissa n 40min 190c

Possun kastike:
Kerää nesteet talteen ja pistä kaikki kattilaan, myös sipulit. Lisää hieman suolaa ja mausteita tarvittaessa, suurusta ja lisää tilkka kermaa sekä lisää punaviiniä jos tarvitsee. Tuli ihanan runsas ja maukas kastike.


Kaali-pekoni-sienipaistos.
Kaalia
pekonia
sieniä (ihan mitä vain sieniä mistä itse tykkää)
sipulia

Keitin kaalia n. 10min ja paistoin samalla pekonin ja sienet rapeiksi. Lisää kaali ja paista kunnes kaali on sopivan pehmeää. Lisää suolaa tarvittaessa. Määrät voi päättää ihan itse sen mukaan mistä tykkää.

Kasvispaistos
Perunaa
bataattia
lanttua
porkkanaa

timjamia
rosmariinia
rasvaa

Kaikki uunivuokaan ja päälle timjamia sekä rosmariinia. Hieman öljyä tai rasvaa juuresten päälle ja uuniin n. 200c ja 45min- 60min. Kannattaa katsella aina välillä ettei juurekset kuivahda. Itse en lisännyt mitään nestettä ja olivat silti ihan meheviä.

Mausteinen punaviini
Mitä tahansa punaviiniä
hunajaa
kanelia
kardemummaa
neilikoita

Laita mausteita oman maun mukaan, tarkoituksena on saada aikaan suht makea ja mausteinen viini, hieman glögimäinen. Laita mausteet kylmään viiniin,  sitten lämmitä viini miedolla lämmöllä n 5min (riippuen hellasta) mutta varo kiehauttamasta. Heti kun neste alkaa kiehua kaikki alkoholi haihtuu.

Kaikki ruoat/juomat ovat jonkinlaisia omia väännöksiä keskiaikaisista resepteistä. Ruoat ovat aika erilaisen makuisia mihin normisti ainakin itse olen tottunut, mutta silti maittavia. Hunajasipuli ohjeen olen ottanut aika suoraan Kaari Utrion keskiaikaromaaneista. Rohkeasti kokeilemaan.

-Kipinä-
 

Mansikkapiiras

Ohje on Keskiaika-sivuilta.

Piirakkataikina: (halk. 22 cm)
2 dl jauhoja
1 rkl + 1 tl vettä
4 rkl voita
sahramia (itse korvasin kanelilla)
1 munankeltuainen

Täyte:
5 dl mansikoita
4 munankeltuaista
1,25 dl leivänmuruja
0,8 dl sokeria
4 rkl voita sulana

1) Yhdistä voi ja jauhot käsin. Sekoita sahrami 1 tl:een vettä ja sekoita lopun veden kanssa munankeltuaiseen. Yhdistä muna-vesiseos jauho-voiseokseen.
2) Murskaa mansikat tehosekoittimessa ja sekoita joukkoon muut ainekset.
3) Paista pohjaa 190 C:ssa 10 min ja kaada päälle täyte. Paista vielä 20 min.

Omat kommentit:

Piiraspohjasta kannattaa tehdä tosin ainakin kaksinkertainen ja lisätä voita ja vaniljasokeria, sillä pohjasta tuli tällä ohjeella hieman kuivahko ja mauton. Täytettä on todella paljon! Mutta ihanan mansikkaista.

                                                         ~ Pihla ~

Juhlistimme Kipinän kanssa ensimmäistä Kekriämme, josta päätimme tehdä jokavuotisen perinteen Amerikasta tulleen Halloweenin tilalle, onhan Kekri muinaissuomalainen juhla.

Wikipedia kertoo Kekristä;

Kekri on muinaissuomalainen sadonkorjuun juhla, jota vietettiin mikkelinpäivän (29.9.) ja nykyisen pyhäinpäivän välisenä aikana, tarkka ajankohta määräytyi kulloisenkin vuoden syystoimien mukaan. Sana kekri tarkoitti kansankielessä viimeiseksi jäämistä tai jonkin päättymistä, ja kekri merkitsi myös vuoden vaihtumista maatalousyhteisössä.

Kekri oli sadonkorjuun juhla ja karjamarkkinoiden aikaa, ja runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeässä asemassa. Esimerkiksi kekripyörykät ovat lihapyöryköitä, joihin on laitettu sadonkorjuusta tulleita aineksia, kuten esimerkiksi punajuurta. Lammaspaisti oli toinen tyypillinen juhlaruoka, jota syömään kutsuttiin myös suvun vainajat.

Kekri kuuluu suomalaisten työnjuhlien piiriin. Se oli ilon juhla. Silloin laulettiin, leikittiin ja tanssittiin. Kekrinä alkoi palveluväen vapaaviikko. Kun talossa oli syöty, juotu ja juhlittu, saivat piiat  ja rengit lähteä vierailemaan kotiseudulleen.

Kekri muistutti usein saksalaisia karnevaaleja.

Kekrin toisena päivänä lähdettiin "kekriä kiertämään". Kylissä liikkui seurueita, joissa oli mukana kekripukeiksi tai kekrittäriksi naamioituneita hahmoja ja jotka halusivat taloista kestitystä. Kylän Kaisan paimentamana saattoi kulkueeseen kuulua myös Runsauden haltijatar, jonka iso rinta oli täynnä nännejä. Ilmeisesti merkittävin hahmo oli kekripukki, sarvekas ja pelottavan näköiseksi tarkoitettu olento. Kekripukki voitiin koota niin, että karhuntaljan tai vastaavan alla käveli kaksi miestä, kauhat sarvina, kirves kuonona ja pitkä varsiluuta häntänä. Olkia, turkkia ja naamareita käytettiin myös tässä rakennelmassa. Kylän Kaisaksi puettiin kylän pisin tai komein mies. Hän vartioi pukkia. Pukki vieraili usein myös nuutinpäivänä, jolloin sitä kutsuttiin nuuttipukiksi. 

Suomen kirkko ei hyväksynyt pakanallisen kekrin viettoa. Piispantarkastuksessa vuonna 1729 annettiin Rautalammilla papistolle kehotus, että "heidän piti uskollisesti neuvoa Jumalan seurakuntaa luopumaan taikuudesta". Useissa kirjaanpanoissa 1600- ja 1700-luvuilla oikeuden pöytäkirjat tietävät kertoa kekrilampaista, joita syötiin epäkristilliseen tapaan maanhaltijan kunniaksi. Rangaistusten pelossa perhe siirtyi esimerkiksi navettaan syömään kekrin juhla-ateriaa. Suomalaiset olivat tottuneet viettämää kekrijuhlaa, johon liittyi myös kiitos saadusta sadosta. Kielto oli niin ankara, että juhlatapa unohdettiin, samoin kuin vanhat laulut ja runot.

Muokkasimme ruokalajeja hieman ja teimme uunissa kokonaisen täytetyn broilerin jossa sisällä taatelia ja appelsiinia, porsasta, bataattia, porkkanaa, lanttua, perunaa, hunajassa ja korppujauhossa pyöritettyjä kokonaisia sipuleita. Paistoimme kaalia, pekonia ja sieniä voissa pannulla. Broilerille tehtiin valkoviinikastike ja possulle punaviinikastike. Jälkiruuaksi mansikkapiirakkaa ja karamelliomenoita. Iltajuomaksi kuumensimme viiniä jonka seassa kanelia ja kardemummaa. Koristeeksi kelpasi vallan mainiosti muutama pitkä vaahterapuun oksa.

Lisäilen reseptit muihin postauksiin, ettei tästä tule ihan hirvittävä sepustus. Loppuun muutama tunnelmakuva juhlasta.

                         Mansikkapiirakka ja kastikkeiden valmistelua

                                                  Kaalia, pekonia ja sieniä

                                                                Uunijuureksia

                      Hunajassa ja korppujauhoissa kieriteltyjä sipuleita

                                                           Valmis kattaus

                                                Vaahterapuuoksakoristeita

Ilta oli todella ihana ja lämmin tunnelmaltaan. Meidän piti vielä ruuan jälkeen lähteä metsään viemään Luontoäidille pieni uhrilahja, mutta kaikessa tohinassa se unohtui. Kiitos Luontoäidille kuitenkin kaikista näistä ihanista antimista.

                                                            ~  Pihla ~

Usein katselen ulkomaisia sivustoja joissa on ihania koruja. Koruja joissa on jumalattaria, jumalia, keijuja, haltioita jne. Mutta jostain syystä suomesta sellaisia on kovin vaikeaa löytää. Kiertelimme Pihlan kanssa kesällä kauppatoria ja löysimme ihanan kojun jossa myytiin luukoruja. Kyseinen henkilö tekee korut itse, eikä hintakaan päätä huimannut.

Toisen koruni löysin Tetuan nimisestä kaupasta Helsingin asematunnelista. Olin melkein shokissa kun löysin tämän jumalatarkorun. Sellaisia kun en ole aikaisemmin löytänyt, vai enkö ole vain etsinyt oikeasta paikasta. Mutta löytöjä useimmiten tekee juuri silloin, kun ei osaa edes ajatella mitään löytävänsä.

Kuvat & teksti: Kipinä

Kekrikin lähenee, ja pian pitäisi alkaa miettiä ruokamenua. Herkkuja Pihlan kanssa aiomme taikoa, mutta tarkalleen emme vielä tiedä että mitä. Laitamme varmasti kuvia sitten aikaan saannoksistamme, elleivät ne mene parempiin suihin ennenkuin kameran kerkeää hakea :)

Jokaisella noidalla/wiccallahan on ainakin joitakin taikaesineitä. Tärkeimmät taitavat olla elementtejä edustavat esineet, jumalaa/jumalatarta edustava esine, Pentagrammi, kynttilät, jonkinlainen malja, alttariliina sun muita ihania kapistuksia. Joillakin on vain muutama esine, toisilla koko arsenaali. Itselläni tällä hetkellä on elementtejä edustavat kivet, jumalatarta edustava pienoispatsas, lasinen malja, tarot-kortit sekä tietysti erinäisiä kynttilöitä. Tarot kortithan eivät kuulu rituaalialttarille (tai miksei jollakin voi kuuluakin) mutta ne ovat iso osa ainakin omaa uskoani.

Periaatteessahan elementtejä voi edustaa mikä tahansa itselleen sopiva, esim höyhen=ilma, Sininen kivi= vesi, punainen lehti=tuli. Vain taivas ja oma mielikuvitus ovat rajana. Itselleni jostain syystä kivet ovat todella tärkeitä, joko korukivet tai ihan kivi joka on löydetty jostain luonnosta. Kunhan kivellä on itselle jokin merkitys.

Osa noidista katsoo tarvitsevansa kaikki mahdolliset tarvikkeet alttarilleen, toisille riittää ihan muutama pieni esine muistuttamaan asioista. Itse olen kokenut, että noidille on tärkeää, että rituaalit sujuvat tarkoin "sääntöjen" mukaan, ja heillä useimmiten onkin kaikki tarpeellinen. Wiccalaisilla taas koko luonto voi olla rituaalialttari jonne voi kerätä kaiken tarpeellisen luonnosta, tai pitää vaikka mini alttaria mukana pussissa, kunhan siellä on muutama esine edustamassa tarpeellisia asioita. Tämä on siis minun näkemykseni asiasta, joku wicca/noita on varmasti eri mieltä kanssani ;)

Tässä oma pussukkani joka sisältää osan kivistäni. Käytän kiviä elementtien edustajina ja vaihtelen niitä tarvittaessa. Sain pussukan muutama vuosi sitten hämeen keskiaikamarkkinoilta, voitin ne arvonnassa. Kivet tulivat minulle siis täysin yllätyksenä ja ihastuin niihin heti. Parempaa voittoa en olisi voinut saada ;)

Toiset kivet olen itse kaivanut/ostanut erinäisistä paikoista. Niitä ei ole paljoa, mutta etsin kiviä jotka puhuvat minulle jollain tavalla, eli en osta ihan vain ostamisen vuoksi. Jumalattaren minipatsaan olen itse tehnyt joskus 17-vuotiaana. Jossain vaiheessa kuljetin patsasta koko ajan mukanani, mutta nyt se on turvassa sisätiloissa.

Pienoisrituaali jumalattarelle kivien avulla. Muutama harkitusti lausuttu sananen ja mieli lepää.

Tuli otettua yksi päivä myös ihania syyskuvia ulkona ollessa. Piti juosta kamera kotoa kun huomasin miten kauniisti lehdet olivat tippuneet värikkäänä mattona pitkin poikin.

Kuvat & teksti by Kipinä

KATE WEST
Wiccan käsikirja

Uusin lisäys kirjastooni. Kirjan alkuperäinen nimi on Real Witche's handbook ja kirja tuntuu kertovan wiccalaisuudesta noituutena. Eli ensimmäinen amatöörien virhe on sanoa, että wicca on yhtäkuin noituus. Kaikki wiccat eivät ole noitia, ja kaikki noidat eivät todellakaan ole wiccoja. Joten kirjassa ärsytti todella paljon näiden kahden eri asian yhdistäminen. Luulisi että ihminen joka sanoo olevansa wicca jo kolmenkymmenen vuoden ajan, tietäisi tämän perusasian.

Toinen mikä minua vaivasi, oli hänen väitteensä, että wicca on vanha uskonto joka on viime vuosisadalla noussut uuteen kukoistukseen. Monet vanhan kansan wiccat (lähinnä ameriikoissa) uskovat, että wiccalaisuus on vanha uskonto jotkut jopa kutsuvat itseään followers of the old path (vanhan polun seuraajat) Margaret Murray sekä Gerald Gardner olivat ensimmäiset jotka julkisesti väittivät wiccalaisuutta vanhaksi uskonnoksi. Nykyään tämä väite on kumottu ja wiccat itsekin toteavat, että wiccalaisuus on uusi uskonto.
Itse uskon siihen, että wiccalaisuudessa on varmasti vanhoista uskonnoista peräisin olevia elementtejä, mutta kokonaisuudessaan se tuskin on ajalta ennen kristinuskoa.

Kolmas outo asia oli kirjan salamyhkäisyys. Kirjoittaja suoraan kehoitti, että omasta wiccalaisuudestaan ei pitäisi kertoa kenellekään, vaan se kannattaa pitää salaisuutena. Alttari pitäisi piilottaa niin ettei kukaan vahingossakaan näe että olet kajonnut magiaan. Siis... Onko nyt kyseessä joku niin vanhoillinen ihminen, että luulee tulevansa ristiinnaulituksi tai poltetuksi? On myös aika vastuutonta kehoittaa nuoria salaamaan asioita perheeltään ja lähemmäisiltään. Ei wiccalaisuuden nykyään pitäisi niin iso juttu olla, vai onko? Ihminen joka ei tunne wiccalaisuutta saattaa saada omituisen kuvan tästä uskonnosta, jos kirjoittaja kehoittaa pitämään uskontoa salassa kaikilta, jopa omalta kumppaniltaan.

Nämä suuret epäkohdat huomioon ottamatta, kirjassa oli ihan hyvääkin tietoa. Ei sinäänsä minulle mitään uutta. Toivon tosin, että tämä ei ole ainoa wicca/noituus kirja mitä kyseisestä asiasta kiinnostunut ihminen lukee. Monissa kirjoissa on hyvin erilaista tietoa, ja pitää tietää mitä kannattaa lukea. Ihmettelen suuresti, että tämä on yksi suosituimmista wicca kirjoista. Ehkä nuoret ottavat vastaan wiccalaisuuden suuremmalla mielenkiinnolla jos siitä tehdään mystinen ja salainen uskonto. Joten nuoria aloittelevia wiccoja kehoittaisin lukemaan ennemmin vaikka Scott Cunninghamin Wicca; Opas wiccan harjoittajalle

Outo kirja, siinä minun arvioni :D

ANN-MARIE GALLAGHER
Wicca Bible
The definite guide to magic and the craft

Ja jälleen tämä sama yleistys ongelma, eli wicca=noita. Jälleen kerran ihmettelen miten jo kokenut wicca tekee näin amatöörimäisen virheen. Kirjassa on paljon tietoa pienessä paketissa mutta ongelmana on, että kirja on kirjoitettu hyvin pitkäveteisesti. Jaaritellaan asioilla jotka saisi sanottua paljon yksinkertaisemmin ja nopeamminkin. Sisältää kaiken mitä aloitteleva wicca voisi kirjalta kaivatakin, joten sinänsä ihan kompakti paketti. Kuvat ovat kauniita, ja ne tekevät kirjasta suuremman lukunautinnon mitä se olisi ilman kuvia.

Toinen ongelma kirjassa oli, että kirjoittaja kertoi wiccojen reden olevan vain yksi lause, harm none and do as you will. Ja kaikki wiccat tietävät, että tuo on vain loppu osa hyvin pitkästä runomuotoisesta sääntölistasta. Mutta mitä ilmeisemmin kirjailija ei tätä tiennyt...

Kirjassa käydään läpi alusta asti mitä wicca on, sapatit, elementit, eri traditiot, jumalat/jumalattaret, visualisointi, magiaa, rituaaleja yms. Suosittelen vaikka kirjassa onkin joitain outouksia minun silmääni. Mutta nyt täytyy muistuttaa että wiccalaisuus on sen verran uusi uskonto, että siitä on paljon erilaisia näkemyksiä. Joten on paha mennä sanomaan että jokin asia on suorastaan väärin. Wiccat vain näkevät oman uskontonsa kovin eri tavalla, vaikka perusasiat ovatkin kaikille yhteisiä.

Kuljen läpi elämän siltojen
Askellan rannoillasi
hiekkateilläsi
metsäpoluillasi

Kaislikkosi kahinan
Meresi pauhun
Tuulesi ulinan

Painan pääni povellesi ruohikkoon
kuulen sydämesi sykkeen
Kiedon käteni puidesi ympärille
  tunnen syleilysi rauhoittavan voiman

Enkä ole milloinkaan yksin.

                                                                  ~ Pihla ~

Kuulen kuiskauksesi tuulessa,
puiden havinassa,
sateen ropinassa.
Äitini, jumalattareni.

Näen kasvosi vedessä,
kuun pinnalla,
lumihiutaleissa.
Äiti Maa, ikiaikainen.

Kerrot minulle ajasta ennen alkua,
synnytät minut joka aamu uudelleen.
Annat kuiskauksen korvaani,
turvaamaan matkaani.

Kuva & runo by: Kipinä